Vahvasti SJL-joogan kehittymiseen vaikuttanut Gérard Blitz (1912 – 1990) vihittiin vuonna 1974 zen-buddhalaiseksi munkiksi. Minna Lahdenperän mukaan Blitzin lähestymistavassa joogaharjoitukseen näkyy zeniläisyys: keskeisestä on se, että harjoituksessa ei tavoitella mitään, ollaan vain tietoisena läsnä jokaisessa liikkeessä, asennossa, hengityksessä ja myös tauoissa.
Teksti: Minna Lahdenperä
Taustaa pohdintoihin
Suomen Joogaliiton jooganopettajien kouluttajana olen kohdannut kysymyksen mitä SJL-jooga on? Mikä on erityistä meidän joogassamme ja mikä sen erottaa muista joogasuuntauksista, erityisesti hathajoogasta, jota nimitystä monesti myös meidän joogastamme kansalaisopistojen ohjelmissa käytetään.
Olen itse aloittanut joogan Porissa vuonna 1989 Märta Heikinheimon ohjauksessa eli olen alusta lähtien saanut hyvin vahvan pohjan Suomen Joogaliiton harjoituksen rakenteesta, periaatteista ja linjasta ohjauksessa.
Myöhemmin kun kohtasin Arvo Tavin, kiinnostuin erityisesti hänen tavastaan lähestyä harjoitusta ja ohjaamista. Selkeys ja yksinkertaisuus harjoituksissa ja ohjauspuheessa kosketti minua.
Myös Arvon tapa kannustaa vapauteen toimia harjoituksessa oman ruumiin palautteen mukaan on lahjoittanut minulle tärkeitä kokemuksia, jotka ovat antaneet rohkeutta toimia myös muussa elämässä luottaen sisäisiin viesteihin.
Vuosien myötä aloin yhä enemmän kiinnostua siitä, mistä ja miten SJL-jooga on muodostunut ja kehittynyt ja mikä merkitys Gérard Blitzillä oli ollut Arvo Tavin tapaan ohjata harjoitusta. Arvo sai olla kymmenen vuotta Gérardin henkilökohtaisena oppilaana.
Tämä kirjoitus on vain oma pohdintani asiasta, ei siis mikään yleispätevä Suomen Joogaliiton tai koulutustoimikunnan näkemys Gérardin perinnöstä. Ja erityisesti zenin vaikutuksesta Gérardin opetukseen voi olla myös erilaisia tulkintoja.
Pitää vielä lisätä, että minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta kuin parista zen-harjoituksesta, enkä ehtinyt tavata Gérard Blitziä. Pohdintani perustuvat erityisesti omiin kokemuksiini Arvo Tavin ohjauksessa sekä Arvon luentoihin ja lukemiini kirjoihin, joissa kerrotaan zenistä.
Gérard Blitz ymmärsi löytäneensä aarteen
Gérard Blitzin (1912–1990)vaikutus SJL-joogan kehittymiseen on ilmeinen. Useat aiemmin Joogaliitossa jooganopettajien kouluttajana toimineet saivat vuosien ajan olla Gérardin ja hänen läheisten oppilaidensa opetuksessa.
Jooganopetuksen perinteessä on merkittävää opetuksen välittäminen opettajalta oppilaalle. Se ei ole pelkästään tiedon ja osaamisen välittämistä vaan vielä tärkeämpää on välittää joogan henkeä, sisintä, joka ulottuu kaikkeen elämässämme.
Suomen Joogaliiton laadukkaan jooganopettajakoulutuksen saaneena minulle on tärkeätä välittää eteenpäin Gérardin hienoa tapaa lähestyä joogaharjoitusta ja elämää. Siinä näkyy zenin henki.
Gérard oli harjoittanut voimakasta joogaa ja tehnyt vaikeita asanasarjoja ennen kuin hän 1960-luvun alussa tapasi Tirumalai Krishnamacharyan Madrasissa. Krishnamacharya opetti Gérardille hienovaraisuutta joogaharjoituksessa.
Gérard oli urheilullisuutensa lisäksi ollut jo nuorena kiinnostunut henkisistä asioista ja nyt hän ymmärsi löytäneensä aarteen tässä tavassa tehdä harjoitusta. Ruumiin tietoisuuden kautta voi päästä henkiseen tietoisuuteen.
Gérard oli harjoittanut myös zazenia ja vuonna 1974 Taisen Deshimaru vihki Gérardin zen-buddhalaiseksi munkiksi. ”Zen on kokemus, joka tapahtuu, kun ei tuomitse eikä vertaile, keskittyen vain siihen mitä on tekemässä, täytyy vain harjoitella, istua ilman päämäärää ja ilman hyötymisen mentaliteettia.” Tämä on yksi Gérardin tiivistelmä zenistä.
Tämän lisäksi Gérard oli jo ennen Krshnamacharyan tapaamista tutustunut ja ystävystynyt Jiddu Krishnamurtin kanssa. Krishnamurtista Gérard on sanonut, että hän käytti selkeätä, yksinkertaista kieltä puhuessaan, ja että hän oli jatkuvasti sitä mitä opetti. Nämä kaikki kolme yhteyttä ovat vaikuttaneet Gérardin tapaan lähestyä joogaa.
Läsnäollen harjoituksessa ja elämässä
Gérard puhui siitä, että tavoite on elää nykyhetkessä, päämäärä on elämä. Patanjalin Joogasutra kuvaa, miten levoton mielemme etäännyttää meidät nykyhetkestä. Mieli vie meitä menneeseen tai tulevaan, elämä kuitenkin tapahtuu nyt-hetkessä.
Zazenia harjoittamalla voidaan saada kokemus liikkumattomuudesta, hiljaisuudesta, läsnäolosta. Saman kokemuksen löytämiseksi Gérard oli erityisesti kiinnostunut hathajoogasta.
Gérardin lähestymistavassa on keskeisestä se, että harjoituksessa ei tavoitella mitään, ollaan vain tietoisena läsnä jokaisessa liikkeessä, asennossa, hengityksessä ja myös tauoissa, joilla on merkittävä tehtävä harjoituksessa.
Tämä on zen-mestarin lähestymistapa joogaharjoitukseen. Gérard lähestyi harjoituksessa yksinkertaisuutta. Hän luopui myös perinteisistä hengitysharjoituksista. Tärkeintä on vain tietoisuus hengityksestä – se oli hänen mielestään tärkein pranayama.
Zeniläisyydessä on erilaisia perimyslinjoja. Erilaisia tapoja harjoittaa zeniä. Harjoitusten tarkoituksena on kuitenkin levittää meditaatio arkiseen elämään, jolloin jokainen arkinen hetki ja teko on osa tarkasti keskittynyttä ja hyvin tietoista zen-harjoitusta.
Edellisessä Joogalehdessä Mikko Ijäs kuvaa zeniä kauniisti: “Kaikki, mitä teemme, voi olla osa sitä. Kyse ei ole täydellisyydestä vaan tarkkaavaisuudesta: siitä, kuinka olemme läsnä siinä, mitä juuri nyt tapahtuu, myös silloin kun elämä on epävarmaa tai vaikeaa.”
Juuri näin olen kokenut Gérardin tavan lähestyä joogaa. Olla tietoisesti läsnä harjoituksessa, antaa sen tapahtua meissä luonnollisesti kuten hengitys.
Luin eräästä Gérardin asanaohjeistuksesta seuraavan: ”Antakaa asanalle aikaa, älkää pelätkö, että muut ovat lopettaneet ennen teitä. Työskennelkää tietoisesti itsellenne. (Pyydän lopettamaan, jos toiset joutuvat odottamaan liian kauan.)”
Myös ryhmässä tehtävässä harjoituksessa on tärkeätä olla tietoisena oman ruumiin palautteesta. Ei tehdä harjoitusta ohjaajan rytmissä, vaan ohjaajan tuella. Ohjaajan sanoilla, on merkitys tarkkaavaisuuden ylläpitäjänä. Ei mietitä tulevaa liikettä, ei ennakoida, vaan ollaan täysin läsnä siinä mitä tehdään – annetaan liikkeen tapahtua ja annetaan viipymisen olla. Ollaan yhteydessä hengitykseen, hengitys synnyttää liikkeen.
Gérard korosti myös aloittelijan mielen säilyttämistä, mikä tulee zenistä. Mitra Virtaperko, zen-opettaja, kuvaa , että ”Zenin polku on kaikille sama: aina uusi, aina jotakin, joka tapahtuu juuri nyt ensimmäistä kertaa. Elämän näyttämö on joka hetki tässä.”
Yhdistelmänä täsmällisyys ja vapaus
Minusta on mielenkiintoista, että zazen-harjoitus noudattaa hyvin täsmällisiä rituaaleja ja sääntöjä, mutta Gérard on kertonut, että häntä buddhalaisuudessa kiehtoo uskonkappaleiden poissaolo ja se, että jatkuvasti ehdotetaan mielen puhdistamista ja ehdollistumattomuutta.
Tämä oli myös Krishanmurtin opetuksissa oleellista, kaikista opinkappaleista ja sidonnaisuuksista vapautuminen. Krishnamurti on sanonut, että pysyäkseen itsenäisenä ihmisen pitää kehittää itselleen henkilökohtainen tietoisuus eikä kulkea lauman mukana.
Zen-vihkimyksessä Deshimaru pyysi Gérardia valitsemaan keinon, jolla hän välittäisi zenin henkeä. Gérard valitsi joogan.
Vapaalla-kirjan keskustelussa Gérard sanoo: ”Riippuu yksilöstä, mutta miten voisi pyytää vasta-alkajaa istumaan kasvot kohti seinää täysin liikkumatta sekä kehon että mielen tasolla.” Gérard oivalsi, että fyysinen joogaharjoitus valmistelee asettumista istumaan meditaatioasentoon.
Meditaatiolla on tärkeä osa joogaharjoituksessa, toivottavasti emme unohda tätä SJL-joogaharjoituksessamme. Itse olen kokenut, että Gérardin tapa lähestyä joogaharjoitusta voi tuoda meditaation tilaa myös liikkeeseen, aina se ei edellytä istuma-asentoa.
Gérardilla ja Deshimarulla oli myös erimielisyyksiä. Erilaiset näkökannat eivät kuitenkaan estäneet elävää suhdetta kahden ihmisen välillä. Tämä on tärkeä viesti myös meille kaikille! Olemme erilaisia, erilaiset lähestymistavat sopivat eri ihmisille.
Erilaisten näkökantojen ei tarvitse luoda vastakkaisuutta eikä missään nimessä ihmisten jakautumista eri ”leireihin”. Tätä myös Gérard halusi opettaa. Hän oli perustamassa Euroopan Joogaunionia ja Zinalin joogakongressia, jotta eri koulukunnista tulevat joogaajat voisivat kohdata ystävinä, keskustella ja joogata yhdessä.
Gérard on kuvannut joogaa täydellisenä tieteenä, joka on sovellettavissa jokaiselle ja kaikkiin olosuhteisiin. Tämä ajatus tulee Krishnamacharyalta: ihmisen ei pidä muokata itseään sopivaksi joogaan, vaan pikemminkin jooga tulee muokata sopivaksi jokaiselle ihmiselle.
Gérard korosti aina, että ottakaa hänen opetuksestaan vain se, mikä kiinnostaa ja koskettaa teitä. Jooga pysyy elävänä, kun emme toista opetuksia. Sen sijaan välitämme eteenpäin vain sitä, mikä on koskettanut meitä syvästi ja aidosti.
Spontaanisuus joogaharjoituksessa
Arvon mukaan Gérard puhui myös joogaharjoituksessa mahdollisesti syntyvästä intuitiivisesta tajunnan tason hyppäyksestä – tämä kenties kuvaa niin sanottua hetkellistä ”valaistumisen” mahdollisuutta.
Arvo on tulkinnut Joogasutran I kirjan toisen sutran: ”Kun mieli tyyntyy, asettuvat aistit valppaina lepoon ja eheyden tila ilmenee spontaanisti.” Arvo puhui usein myös spontaanista toiminnasta eli kun mieli tyyntyy ja löytyy yhteys syvään itseemme, niin toimintammekin voi olla spontaania, intuitiivista. ”Intuitiivinen tieto voi lopulta yltää asioiden ytimeen, jossa ei ole enää erillisyyttä.” (Joogasutra I.45 A.T.)
Roland Yuno Rech, zen-mestari, on opetuspuheessaan sanonut: ”Joskus luullaan, että zen on toimimista spontaanisti. Spontaani toiminta on oikeaa toimintaa vain silloin, kun olemme heränneitä. Mutta koska emme ole täysin heränneitä, on välttämätöntä harjoittaa tarkkaavaisuutta ja tarkkailla motivaatiotamme ja toimintamme tulosta.”
Olen samaa mieltä, että motivaatiostaan pitää olla tietoinen. Mutta ajattelen myös, että vaikka emme voi olla kokoaikaisesti täydellisen tietoisuuden tilassa, niin harjoituksessa ja joskus harvoin myös muussa toiminnassa meille voi tulla heräämisen, tietoisuuden hetkiä, jolloin tiedämme tarkkaan, ilman ajatusta tai mielen puuttumista asiaan, mitä meidän tulee tehdä. Mielenrauha heijastuu silloin kaikkeen toimintaamme. Tätä voimme harjoitella joogaharjoituksessa.
Täsmällinen harjoitus, kuten zazen rituaaleineen tai joogaharjoitus tarkasti ohjaajaa seuraten, on joillekin se keino, jonka avulla voi lisätä keskittymistä. Joillekin toisille keino on vapaampi harjoitus. Voimme myös menettää heräämisen hetken huomaamisen, jos seuraamme vain tarkkoja sääntöjä, esimerkiksi asanan ulkoista rakennetta tai valmiiksi suunniteltua ohjelmaa tai ohjaajan rytmiä.
Ulkopuolelta tulevien ohjeiden ja sääntöjen noudattaminen voi olla myös yksi keino välttää vastuun ottamista itse tai se voi olla vain yksi mukavuudenhalun muoto. Vastuun ottaminen itselle merkitsee myös rajojen tiedostamista, vapaus ei tarkoita rajattomuutta, hillittömyyttä.
Pianisti Ralf Gothoni, joka on myös tutustunut zeniläisyyteen, on pohtinut kontrollin ja vapauden tasapainoa: ”Yksi keino välttää mahdolliset vaikeudet on tietenkin pelkästään kontrolliin keskittyminen. Mutta silloin menetämme musiikin (itse lisään tähän: joogan, elämän) meille suoman suuren mahdollisuuden; matkanteon tuntemattomassa, oivalluksen ja nauravan ymmärryksen.”
Gérard Blitzin perintö SJL-joogaan
Pirkko Talja on kääntämässään kirjassa Vapaalla kuvannut hyvin Gérardin meille antamaa perintöä SJL-joogaan:
”Gérard Blitz jätti meille perinnöksi oman tapansa harjoittaa joogaa, jossa hän yhdisti vanhaa joogaperinnettä Krishnamacharyalta, zen-buddhalaisuuden piirteitä Deshimarulta ja vapauden filosofiaa Krishnamurtilta.
Siitä on vuosien saatossa kehittynyt Joogaliiton oma SJL-jooga, hatha-raja-jooga, jossa konkreettisen fyysisen harjoituksen kautta kuljetaan kohti mielen hiljentymistä, vakaantumista; kohti suurta yksinkertaisuutta.”
Kirjoittaja on Jooganopettaja SJL® ja jooganopettajien kouluttaja.
Lähteet:
Arvo Tavin luennot ja joogaohjaukseen osallistuminen.
Gérard Blitzin opintokirjeet 1980-luvulta.
Arvo Tavi: Patanjalin Joogasutra. 2004. Suomen Joogaliitto ry:n julkaisusarja n:o 29.
Arvo Tavi: Joogan salaisuus Yogarahasya. 2004. Suomen Joogaliitto ry:n julkaisusarja n:o 28.
Gérard Blitz: Joogan tie – tienviittoja. 1993.
Gérard Blitz: Vapaalla. Keskusteluja Bruno Soltin kanssa. Suomen Joogaliitto ry:n julkaisusarja n:o 35.
T.K.V. Desikachar: The Yoga of T. Krishnamacharya. 1982. Krisnamacharya Yoga Mandiram.
Mitra Virtaperko: Zen ja zenin harjoittamisen taito. 2025. Otava.
Suomen Joogalehti n:ro 1/2026.
Ralf Gothoni. Luova hetki. 1998. WSOY.