Joogan älyllinen ja henkinen rehellisyys puhuttelee minua, sanoo Anna Kolehmainen. ”Jooga kehittää kykyä sietää epävarmuutta ja avoimia kysymyksiä. Jooga ei anna valmiita vastauksia, mutta se antaa välineet, joilla jokainen voi löytää vastaukset itse”, lupaa pragmaattinen joogafilosofi Hämeenlinnasta.
Teksti: Anssi Orrenmaa
Anna Kolehmaisen sanoille tuo painoa se, että hänen tiensä joogan pariin kulki toisenlaista reittiä kuin tavallisesti. Hän haki joogasta apua suruunsa, joka johtui vanhempien ja sisaren menettämisestä huumeille.
– Jouduin jo 8-vuotiaana käsittelemään surua ja kohtaamaan kuoleman lopullisuuden, Anna kertoo.
Lastensuojelu ja adoptioperhe pelastivat Annan elämälle, mutta helpotusta ahdistukseensa hän haki erilaisista henkisistä perinteistä, shamanismista itämaiseen filosofiaan.
Uteliaisuus vei teini-ikäisen Annen kavereidensa kanssa myös joogakurssille Lieksassa.
– Tietenkin tylsistyimme harjoituksissa, mutta jotakin niiden aikana silti tapahtui. Oli helpompi olla ja kärsimys väheni. Siksi menimme aina uudestaan.
Lukioikäisenä Anna sukelsi teosofian ja joogafilosofian maailmaan. Sutria ei 1990-luvun lopulla ollut vielä saatavilla, ainakaan suomeksi. Anna löysi sutrien käännöksen vasta vuonna 2008, kun meni ensi kertaa Joogaopistolle.
Tällä tiellä Anna on yhä 42-vuotiaana, nyt jooganohjaajana, joogaterapeuttina, kuvataiteilijana, Joogakoulu Kajon vetäjänä ja joogafilosofina.
– Lähestyn joogafilosofiaa hyvin pragmaattisesti. Tieto, joka on käytäntöön sovellettavissa, on mielestäni kaikkein arvokkainta, Anna selventää.
Katsotaan, mitä se tarkoittaa.
Joogasta tuli Annalle itsehoitomenetelmä
Joogafilosofia tuli Annalle ensin, asanat vasta sen jälkeen.
– Välillä jooga jäi kokonaan. Sitten minulle tuli taas vaikeuksia ja palasin joogan pariin. Tällaista veivaamista oli useampia vuosia.
Anna menee yhä filosofia edellä. Joogafilosofia on hänelle keino lähestyä sisäistä hiljaisuutta ja perimmäistä iloa. Hänelle jooga on mielenterveystaito, joka antaa yksilölle välineet itsesäätelyyn ja vahvistaa toimintakykyä myös vaikeuksien keskellä. Se lisää tasapainoa ja onnellisuuden kokemusta elämässä.
– Biologisten vanhempieni ja nuoremman siskoni vaikeat elämät ja ennenaikaiset kuolemat ovat osoittaneet minulle mielenterveyden merkityksen. Se on tärkein omaisuutemme.
Päihdesairaus aiheuttaa valtavasti kärsimystä sekä sairastuneelle itselleen että hänen läheisilleen. Huumeita ja alkoholia käytetään itselääkintänä kipuun, fyysiseen tai psyykkiseen. Tämä keino kuitenkin vain lisää ongelmia, Anna sanoo.
– Aiheen ympärillä on paljon ymmärtämättömyyttä ja pelkoa. Joogafilosofiassa ymmärtämättömyys on kärsimyksen perimmäinen syy.
Jooga on itsehoitomenetelmä, joka vähentää ymmärtämättömyyttä ja sen myötä kärsimystä. Se saa aikaan pysyvää muutosta, hitaasti, mutta varmasti.
– Jooga on minun selviytymiskeinoni. Joogan rinnalla päihteettömyys on arkinen mielenterveysteko.
Jooga on mielen tiede
Anna Kolehmainen rinnastaa joogan tieteeseen. Kumpikaan ei anna valmiita vastauksia, vaan välineitä vastausten löytämisen. Joogassa on keskeistä älyllinen ja henkinen rehellisyys, analyyttinen tarkastelu reflektoinnin kautta.
– Tähän tapaan myös tiede määritellään. Joogaa voi kutsua käytännönläheiseksi mielen tieteeksi ja mielenterveystaidoksi, joka antaa harjoittajalleen henkistä kestävyyttä ja mielen selkeyttä. Niitä tarvitsemme tänä päivänä yhä kiihtyvämmin muuttuvassa maailmassa globaalien uhkien ja mahdollisuuksien edessä.
Anna luennoi joogasutrista muun muassa Joogakoulu Kajossa ja Joogaterapiayhdistyksellä. Hän kirjoittaa myös Joogalehteen juttusarjaa joogasutrista.
Anna myöntää, että kaikki sutrat eivät silti avaudu hänelle, ainakaan helposti.
– Osa aiheuttaa paljonkin pohdintaa, koska tulkintoja on niin paljon. Pitää myös tiedostaa, että sutrat on kirjoitettu 1500 vuotta sitten hyvin erilaisessa kulttuuriympäristössä. Sutria voi tulkita monella tavalla, käytännönläheisesti, aatehistoriallisesti, symbolisesti tai psykologisesti.
Anna pitää johtotähtenään, miten sutrat voisivat olla avuksi käytännön elämässä.
– Kuinka joogafilosofiaa voi soveltaa jokapäiväisissä kohtaamisissa ja haastavissa tilanteissa.
Koulutus avasi silmiä
Pikku hiljaa Anna syvensi joogan kokonaisvaltaista tuntemustaan. Vuonna 2007 hän meni Helsingin Joogayhdistyksen joogahuoneelle Leena Karmakallion tunneille. Hän alkoi käydä myös Måns Broon luennoilla ja Eeva Koistisen harjoituksissa.
Seuraavana vuonna Anna haki Joogaliiton jooganopettajakoulutukseen.
– Siitä alkoi systemaattinen joogaan keskittyminen. Kävin perusopinnot vuosina 2008–11 ja syventävät opinnot 2013–16.
Joogafilosofiaan syventyminen jatkui muun muassa Hanna Staaffin ja Karina Freijin opetuksessa.
Tämän lisäksi Anna opiskeli joogaterapiaa Itävallassa Krishnamacharyan perinteessä vuosina 2011–12. Hän oppi resitoimaan sanskritinkielisiä mantroja ja sutria.
Koulutus kuitenkin keskeytettiin mentorin väärinkäytösten vuoksi. Kokemus oli kova kolaus joogaan luottaneelle. Anna teki kurssikavereidensa kanssa rikosilmoituksen poliisille muun muassa pahoinpitelyistä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
– Opin, että joogatietous ei ole minkään arvoista, jos se ei välity väkivallattomasti. Tarvitaan ymmärrystä ja myötätuntoa sekä itseä että muita kohtaan.
Annan silmät avautuivat vallankäytölle joogapiireissä. Hän huomasi sen olevan valitettavan todellista.
– Jooga ei pyhitä ketään. Kaikki me olemme ihmisiä vahvuuksinemme ja heikkouksinemme. Sen takia opiskelu vaatii tarkkuutta, itsereflektointia ja reagointia. Jooga ei ole irrallinen yhteiskunnasta ja ajan ilmiöistä.
Anna kertoo tietävänsä ihmisiä, jotka ovat kokeneet valitettavia tapauksia myös Suomen joogapiireissä.
– Vallankäytöstä joogassa on onneksi alettu puhua, koska väärinkäytökset eivät vähene vaikenemalla. On hyvä, että tunnistetaan, miten pitää toimia, jos jotain hämmentävää tapahtuu.
Joogaliiton toiminta inspiroi
Anna Kolehmainen toimii itsekin Joogaliiton kouluttajana, koska hän haluaa antaa oman osansa liiton toimintaan ja tulevaisuuteen. Ainakin tähän asti toiminta on ollut myös hauskaa.
Anna listaa Joogaliiton koulutuksen vahvuuksia: vastuullisuus, pitkäjänteisyys, yhteisöllisyys, opettajien täydennyskoulutukset, laaja osaajajoukko, ohjaajakirje ja pitkä perinne.
– Joogaopisto on hieno ja historiallinen paikka, jossa voi irtaantua hetkeksi maailman levottomuudesta.
Anna kokee, että pitkässä koulutuksessa teoriaa sovelletaan onnistuneesti käytäntöön ja integroidaan arkielämään.
– Kokemuksellisuus on keskeistä joogan oppimisen kannalta. Jooga ei ole älyllinen harjoitus. Se on kokonaisvaltaista ja koskettaa syvästi koko inhimillistä olemistamme.
Anna Kolehmainen myöntää Joogaliiton kilpailutilanteen haastavaksi, koska monenlaisia koulutuksia on tarjolla yhä enemmän. Lyhytkoulutukset vetoavat kiireiseen ja lyhytjänteiseen ihmiseen.
– Pidän Joogaliiton vahvuutena syventymistä ja kiireettömyyttä. Mielestäni ihmisenä kasvua ei voi nopeuttaa.
Joogakoulu Kajo keskellä kaupunkia
Anna Kolehmainen on naimisissa kuvittaja Ville Salosen kanssa. Perheeseen kuuluu kaksi lasta. Kun esikoinen oli tulossa vuonna 2011, perhe muutti Helsingin Kalliosta rauhallisempiin hämäläismaisemiin.
– Hämeenlinnassa ei ole samanlaista kiireen tuntua. Lapset saavat kulkea turvallisesti kouluun ja harrastuksiin. Lastenkulttuuria ja hyviä varhaiskasvatuspaikkoja on paljon.
Anna tarvitsi Hämeenlinnassa työtilaa joogaterapiatapaamisille. Kaunis tila löytyi kaupungin keskustasta Rauhankadulta.
Joogakoulu Kajo aloitti toimintansa vuonna 2015. Joogaterapiatapaamisten lisäksi Anna ohjasi alusta saakka Kajossa muun muassa äitiysjoogaa pienryhmille. Tällä hetkellä Kajossa toimii seitsemän ohjaajaa ja toiminta on vakiintunut.
– Ohjaan itse joogaa kahtena tai kolmena päivänä viikossa. Lisäksi pidän yksityistunteja joogaterapiaoppilaille.
Anna kehuu, että Kajossa on mahtava opettaja- ja terapeuttiporukka, jossa jokaisella on omat vahvuutensa. Meillä on tunteja myös erityisryhmille, kuten äijä- ja seniorijoogaa. Joogaliiton opettajaopinnoissa olevat ovat tehneet siellä ohjausharjoitteluitaan. Kajossa käy myös vierailevia opettajia ja kehollisten menetelmien asiantuntijoita, kuten TRE-ohjaajia.
– Olen onnellinen, että Kajo porskuttaa yhä, vaikka helppoa se ei ole aina ollut. Sitoutuneet kävijät ja ammattitaitoiset opettajat ovat turvanneet toimintamme jatkumisen, Anna kiittää.
Psykologiaa ja terapiaa tarvitaan
Anna Kolehmainen on käynyt joogaterapiakoulutuksen ja hän toimii jonkin verran myös Joogaterapiayhdistyksessä. Anna toivoo lisää psykologista näkökulmaa jooganopettajakoulutukseen ja muillekin joogakursseille.
– Joogaterapia on joogan yksilöllinen sovellus. Joogaa on vuosisatoja opetettu nimenomaan yksilöille.
Aikamme suuret joogaryhmät ovat Annan mukaan vasta moderni ilmiö. Joogaterapiassa harjoitus suunnitellaan yksilöohjauksessa, oppilaan tarpeet ja valmiudet huomioiden. Tapaamiseen sisältyy muun muassa haastattelu, havainnointitutkimus ja pulssinmittaus, joiden perusteella harjoitus laaditaan. Oppilas sitoutuu tekemään omaa harjoitustaan itsenäisesti.
– Jooga on mielen tieteenä hyvin lähellä terapiaa. Tämän päivän traumaterapiassa käytetään kehollisia keinoja, muun muassa hengitystä osana terapiaprosessia.
Traumasensitiivinen jooga on hollantilaisen psykiatri Bessel Van Der Kolkin kehittämä menetelmä. Anna pitää sitä hyvin kiinnostavana joogasuuntauksena.
– Joogaliitolla onkin ollut joulukuussa 2024 kurssi tästä aiheesta. Olen kuullut siitä paljon hyvää, ja toivon että jatkossa vastaavia kursseja tulee opistolle lisää.
Länsimaisen psykologian ja joogan näkökulmat psyyken toiminnasta ovat lähellä toisiaan.
– Esimerkiksi näkemykset mielen yli- ja alivireydestä vastaavan aivan joogan ajatusta levottomasta ja raskaasta mielentilasta. Näiden kahden ääripään välistä löytyy tasapaino. On hyvin kiinnostavaa, miten ne kuvaavat samaa asiaa, vaikka nimitykset ovat erilaisia.
Anna pitää tärkeinä opettajakoulutuksen kolmen hengen tiimejä jo pelkästään kouluttajien jaksamisen kannalta. Erityinen vahvuus on, että yhdellä tiimistä on terveydenhuoltoalan koulutus.
– Jokainen kolmesta kouluttajasta tuo oman osaamisensa kurssille, ja siitä saavat myös kollegat nauttia. Kouluttaessa oppii itsekin paljon. Ja siitähän aikuiskoulutuksessa on kysymys, tietynlaisesta vastavuoroisuudesta oppimistilanteessa.
Joogaterapian opit näkyvät myös Annan omissa ohjauksissa vaikkapa siinä, kuinka kylmän ja lämpimän vuodenajan erot otetaan huomioon.
Taide ja jooga limittyvät toisiinsa
Tähän asti on puhuttu vasta Anna Kolehmaisen elämän yhdestä puolikkaasta. Toisen puolen ajastaan hän omistaa kuvataiteelle.
Anna aloitti kuvataiteen opinnot vuonna 1991 Lieksan Lasten ja nuorten kuvataidekoulussa, josta jatkoi vuonna 1998–2001 Savonlinnan Taidelukioon. Hän valmistui kuvataiteilijaksi Imatran Taidekoulussa 2002–06 pääaineenaan taidegrafiikka. Siitä lähtien hän on harjoittanut myös tätä ammattia, nykyään kahtena päivänä viikossa.
Ei ole yllätys, että kuvataide näkyy myös Joogakoulu Kajon kauniissa joogasalissa. Päätyseinää koristaa Marianna Salokanteleen maalaama mandalakuvio. Salin seinillä on myös Annan maalaamia värikkäitä maalauksia, joissa on helppo aavistaa joogan vaikutusta.
Jooga ja kuvataide liittyvät Annan silmissä kiinteästi toisiinsa.
– Ensiksikin kuvataiteilijan työssä mielen hiljaisuus on onnistuneiden teosten taustalla. Kuvat syntyvät hiljaisuudesta. Mielikuvat työstetään kuvataiteeksi. Taide tuo näkymättömän näkyväksi.
Anna kertoo saaneensa usein vision, jossa hän näkee kuvan valmiiksi mielessään esimerkiksi syventyneen joogaharjoituksen aikana.
Toiseksi Anna tekee luentomateriaaleihinsa havainnollistavia kuvituksia joogafilosofian sisällöistä. Hän on saanut niistä hyvää palautetta, koska kuvalla voi ilmaista enemmän kuin sanoilla.
– Jooga vaikuttaa jonkin verran myös taiteeni sisältöihin. Tarkkaa rajaa taiteen ja joogan välille on mahdotonta vetää. Ne limittyvät toinen toisiinsa.
Jooga havainnoi maailmaa taiteen tavoin
Sekä joogassa että kuvataiteessa on kyse maailmansuhteen jäsentämisestä, sisäisen ja ulkoisen todellisuuden tulkinnasta, merkityksen löytämisestä.
– Joku on sanonut taiteen olevan kärsimyksen muuttamista kauneudeksi. Eikö joogassa ole kysymys jostakin samankaltaisesta?
Sutran mukaan jooga on huomion suuntaamista valittuun kohteeseen ilman keskeytyksiä ja ilman häiriötekijöitä.
– Mieli on kuin ikkuna, instrumentti tietoisuuden ja todellisuuden välissä. Mieli on joko hajaantunut tai keskittynyt. Hajaantuneen mielen tilassa menneisyyden kokemukset ja tulevaisuuden odotukset värittävät havaintoamme. Mielen keskittyessä ja hiljentyessä värittyneisyys vähenee. Havaitsemme kohteen selkeämmin, sellaisena kuin se on.
Anna sanoo kokeneensa joogafilosofiaa opiskellessaan keikahduksen, jossa huomasi tekevänsä kuvataiteilijana havainnointia.
– Kun mieli on väsynyt, syntyvät usein parhaat piirrokset. Ei ole ajatuksia, vaan jäljellä ovat vain havainnot ja mielen liike jää pois.
Visiona puumandala tulevaisuuden ihmisille
Viime aikoina Anna on keskittynyt kuvataiteessaan ekologisiin kysymyksiin. Hän luonnostelee parhaillaan kuvia puumandalasta, elävästä maataideteoksesta, joka kasvaa ja muuttaa muotoaan tulevien sukupolvien aikana. Teoksen elinkaari on puiden elämän mittainen, satoja vuosia.
– Visiossani kehämäisesti sijoittuvat valtavat käppyräiset tammet ovat sammalen peittämät ja täynnä pesiviä pikkulintuja ja oravia. Sisemmän kelomäntyjen muodostaman piirin latvuksessa pesii kotka ja rungon onkaloissa pesii kolopesijöitä, ehkä pöllö. Katajat kasvavat mandalan ulkoreunoilla pilarimaisina ja majesteetillisina. Puiden kehä on täynnä monimuotoista elämää. Auringon ensisäteet osuvat mandalan keskellä olevalle aukiolle syys- ja kevätpäiväntasauksen aikaan.
Anna kertoo tällaisen toiveikkaan tulevaisuuden kuvan rauhoittavan hänen mieltään.
– Puiden aikaperspektiivi on laajempi kuin ihmisen. Ne jäävät meidän jälkeemme, Anna Kolehmainen näkee.