Heidi Staben on 85-vuotias ranskalainen jooganopettaja, joka on opiskellut joogaa lapsesta asti ja opettanut sitä koko ikänsä hankkimatta muuta ammattia. Hänellä on vahvat siteet Suomen Joogaliittoon ja Joogaopistoon. Heidin monivuotiset oppilaat Kerttu Kelomaa-Sulonen ja Marja Vanhala avaavat artikkelissaan Heidin elämänvaiheita ja joogapolkua.
Teksti: Kerttu Kelomaa-Sulonen ja Marja Vanhala
Heidi syntyi Pohjois-Ranskassa ranskalais-saksalaisista vanhemmista. Isän kaaduttua sodassa hän muutti äitinsä ja sisarensa kanssa Cagnes-sur-Meriin, missä heillä oli – silloisessa pienessä kalastajakylässä – kaunis talo lähellä merta.
Heidi on asunut eniten Pariisissa. Hänellä eli pitkään toive päästä takaisin lapsuuden maisemiin. Tämä lopulta onnistui, mutta vanhaan kotitaloonsa hän ei enää päässyt, ja kyläkin on ajan saatossa täysin muuttunut.
Heidin opettajat
1. Sri Mahesh (1924, Intia – 2007, Ranska) kasvoi 7-vuotiaasta Dharvar Mandyrin luostarissa kasvattajanaan Swami Siddheswarananda. Siellä hänen opettajansa oli Swami Mruttunjaya. Tämän opetus polveutui noin vuonna 1125 syntyneestä viirashaivalaisesta opettajasta Basavasta.
Samanaikaisesti Mahesh opiskeli kahta englanninkielistä länsimaista koulun päättötutkintoa.
Mahesh oli myös lahjakas kilpajuoksija. Hänet valittiin edustamaan maataan kansainvälisiin yliopistojen välisiin urheilukilpailuihin Lontooseen vuonna 1947.
Isähahmonsa Swami Siddheswaranandan neuvosta hän jäi Ranskaan opettamaan hathajoogaa samalla jatkaen opintojaan Ranskassa ja Sveitsissä (mm. valtiotiede, lääketiede ja fysioterapia).
Vuosina 1954–60 Mahesh työskenteli sotainvalidien ja vammaisten lasten kuntoutuksessa pariisilaisissa sairaaloissa. Hänellä oli laaja yhteistyöverkosto ranskalaisten, hathajoogan opettamiseen vaikuttaneiden kulttuurin ja lääketieteen edustajien kanssa (esim. Dolto ja Malraux).
Vuonna 1959 hän oli perustamassa Ranska-Intia kulttuurikeskusta (Centre des relations culturelles franco-indien, CRCFI) ja vuonna 1966 Fédération française de Hatha-Yoga, FFHY:tä. Sri Mahesh sai Ranskan kunnialegioonan ritarin arvon ansioistaan humanitaarisen avun jakajana.
2. Sri Sri Sri Satchidananda Yogi de Madras (Intia 1910–2006), pyhän hiljaisen lupauksen tehnyt ns. hiljainen swami. Omassa kotimaassaan häntä arvostetaan viimeisenä todellisena joogina, pyhänä miehenä (rishi).
Sri Satchidanandan äiti, joka kuoli pojan ollessa 13-vuotias, oli ns. pyhä nainen. Satchidananda seurasi äitinsä esimerkkiä 7-vuotiaasta asti ja tutustui myöhemmin joogaa opettavaan Guru Raghavendraan.
Kotikylästä valittu parlamentin jäsen kutsui Satchinandan opettamaan Delhiin, josta hän siirtyi Madrasiin.
1970-luvun lopulla ranskalainen matkailija, joka olikin Sri Mahesh, pyysi päästä Sri Satchidanandan oppilaaksi ja kutsui tämän opettamaan Ranskaan. Siitä lähtien Sri Satchidananda teki vuosittain 4-6:n kuukauden pituisia matkoja ulkomaille opettaen muun muassa Zinalissa.
Heidi opiskeli monena vuonna pitkiä aikoja tämän hiljaisen pyhän miehen luona Madrasin slummialueella, pienessä ja erittäin vaatimattomassa ashramissa. Sri Satchidananda pyysikin jossain vaiheessa Heidiä jäämään luokseen pysyvästi, mutta siellä saamansa vakavan tartuntataudin vuoksi Heidi ei halunnut niin tehdä.
Heidi sai myös vaikutteita opetustapaansa Gérard Blitziltä, jonka kanssa hän eli tämän viimeiset 10 vuotta. Heidi kuitenkin aina korosti, että hän ei ollut Gérardin oppilas vaan hänellä oli oma joogansa ja opettajansa jo paljon ennen Gérardin tapaamista.
Heidi antaa opettajana tilaa
Heidi opetti eniten Pariisissa, pitäen yleisökursseja FFHY:n tiloissa. Hän opetti myös kuntouttavaa joogaa Pariisissa selkäsairauksiin erikoistuneessa ortopedisessa sairaalassa. Näitä harjoituksia Heidi jakoi myös meille suomalaisille kesäseminaareissa.
Heidillä oli paljon yksityisoppilaita, joiden kodeissa hän säännöllisesti kävi tai jotka kävivät Heidin luona. Muutamia hän tapaa edelleen.
Omassa opetuksessaan Heidi soveltaa ja muokkaa saamaansa oppia länsimaiselle ihmiselle sopivaksi. Luentojen pitämisen asemesta hän viitoittaa joogan tietä harjoitusten kautta.
Heidin olemisen tapa opettajana salissa on vaatimaton, omaa persoonaa korostamaton, hienovarainen, vähäsanainen ja paljon tilaa antava. Opettajana hän luottaa kunkin omakohtaiseen tutkimiseen, sen merkitykseen ja antiin sekä ennen kaikkea joogan voimaan.
Hän antaa tilaa, jossa on aikaa omalle rytmille, tauoille ja hiljaisuudelle. Samalla niin sanottu muodollinen meditaatioharjoitus on osa hänen opetustaan.
Heidin tapa opettaa heijastuu myös väljässä päiväohjelmassa, Yleensä ensimmäinen asanapitoinen harjoitus aloitetaan aamiaisen jälkeen noin klo 10. Asanaharjoitukset päätetään aina istumiseen, johon on paljon aikaa.
Iltapäivän toinen pari tuntia omistetaan meditaatiolle istumisen, kävelymeditaation ja joskus myös makuuasennon muodossa.
Pidempää istumista valmistellaan muutamalla hengitystä avaavalla ja istuma-asentoa helpottavalla harjoituksella. Joskus tehdään yksinkertaisia hengitys-, ääni- ja silmäharjoituksia.
Tiukkoihin aikatauluihin tottuneelle, kiireiselle nykyajan eläjälle tällainen tilaa antava harjoittelu on uskomattoman rentouttavaa ja vapauttavaa.
Heidin kurssille osallistuminen vaatii osallistujalta vastuun ottamista oman harjoituksen laadusta ja kokemuksesta. Ei pidä odottaa, että opettaja tarjoaa jotain erityistä tarjottimella. Kurssille ei voi mennä uusien liikkeiden hakemiseksi. Uudet liikkeet tulevat lisänä, mutta ne eivät ole kurssin varsinainen anti. Ottava asenne ei toimi.
Heidin tapa opettaa muuntunut vuosien saatossa
Heidin kurssin oppia ei liioin voi viedä heti esimerkiksi omille oppilaille, vaan sitä pitää tutkia pitkiäkin aikoja omassa harjoituksessa, pyrkien avoimuuteen sille, mitä tapahtuu.
Tällainen lähestymistapa vaatii oppilaalta paljon, eikä se välttämättä ole kaikille riittävä tai sopiva. Kuitenkin Heidin opetus on vahvasti SJL-jooganopettajien koulutuksen ideologian mukainen: “voit opettaa vain sitä, minkä olet itse kokenut”.
Heidin opetustapa on muuntunut vuosien saatossa. Vielä 90-luvun alussa hän sanoitti asanoita tarkastikin, mutta myöhempinä vuosina hän antoi yhä vähemmän sanallisia ohjeita liikkeille, näyttämisen ja hienovaraisen ohjauksen korostuessa.
Harjoitusten piirtäminen käsin taululta on aina ollut tärkeää. Silmän ja käden yhteistyö auttaa hahmottamista ja oppimista.
Joogan lujuus ja lempeys elää Heidissä paitsi harjoituksessa myös hänen persoonassaan. Vaikka harjoitukset ovat yleensä näennäisesti hyvinkin yksinkertaisia ja helppoja, ne menevät hyvin syvälle fyysiseen ja psyykkiseen olemukseen.
Joogasalin ulkopuolella iloinen, kepeä ja seurallinen Heidi voi olla myös tiukka ja vaativa. Hän ei ole pelännyt ojentaa sopimatonta käytöstä ja – tosin hyvin poikkeuksellisesti – on sulkenut pitkäaikaisiakin oppilaita opetuksestaan huonon toiminnan takia.
Säännöllisiä kesäseminaareja
1. Saint-Pierre-des-Canons, Aurons, lähellä Salon-de-Provencea
Jo keskiajalla tällä luonnonkauniilla paikalla oli ensimmäisiä pieniä rukoushuoneita ja alueella on edelleen ikiaikaisia luola-asumuksia sekä 1700-luvun vaikuttavia rakennuksia ja puutarhoja.
1980-luvulta alkaen Heidin ja Gérardin oppilaita ja ystäviä kokoontui sinne Institut ND de Vie’n tuolloin ylläpitämään luostariin, sen vanhan kirkon holvien alle, harjoittamaan joogaa. Samalla nautittiin iloisesta yhdessäolosta ja luostarisisarten valmistamista herkullisista aterioista.
Gérard Blitzin kuoltua Heidi jatkoi seminaarien järjestämistä yksin aina vuoteen 2010 saakka, jolloin luostarin omistussuhteet muuttuivat eikä tilojen käyttö ollut aiemmalla tavalla mahdollista. Siellä pidettyihin seminaareihin osallistui myös vaihteleva määrä Heidin suomalaisia oppilaita.
2. Saint-Gildas-de-Rhuys
Korvaavaksi kesäkurssien paikaksi löytyi luostari Saint-Gildas-de-Rhuys Bretagnesta, mutta se ei olosuhteiltaan vastannut ihanteellista edellistä paikkaa. Siellä seminaarit, joihin osallistui Heidin ranskalaisia ja suomalaisia oppilaita, olivat vuosina 2014–16.
3. Joogaopisto
Heidi oli uskollinen opistolla kävijä. Aluksi, vuodesta 1984 lähtien, hän tuli Gérard Blitzin seuralaisena, mutta Gérard kuoltua vuonna 1991, Heidi toimi yksin kurssien opettajana. Useana vuonna kursseja oli kaksi peräkkäin, toinen aloittelijoille, toinen pitkään jooganneille. Opetus oli ranskankielistä, paikalla oli aina tulkki, useimmiten Leila Tapaninen.
Hiljaisen swamin opetuksessa
Kesällä vuonna 1995 muutama suomalainen osallistui Heidin järjestämään hiljaisen swamin Sri Sri Sri Satchidananda Yogi de Madrasin opetukseen Chateau de Hulay’ssa, Fontainebleau’ssa, Ranskassa.
Hiljainen swami oli vaikuttava ilmestys, pitkä mies suuressa pään päälle kiedotussa tukassaan ja tarkassa läsnäolossaan. Siitä huolimatta, että hän ei puhunut mitään, hänen tahtonsa kävi selväksi eleistä, katseesta ja myös toisinaan apurilleen kirjoittamista pienistä viesteistä.
Harjoitukset olivat intialaisittain hyvin vahvoja ja monesti saman suuntaisia liikkeitä tehtiin sarjoina. Jokaiseen päivään sisältyi itsestään selvästi pitkiä istumameditaatioita. Niskaliikkeet, erilaiset silmäharjoitukset, hengitysharjoitukset ja mudrat olivat luonnollinen osa päivää.
Vahvuudesta ja tarkkuudesta huolimatta harjoituksissa oli suurta lempeyttä ja leikkisyyttä. Jonain päivänä iloisen naurun ympäröimänä, kekseliäästi leikkisänä parityöskentelyssä taivuttiin uusiin asentoihin. Swamin lämpö, henkisyys, vahvuus ja suuri läsnäolon laatu olivat hyvin aistittavissa ja Heidin kunnioitus swamia kohtaan selvästi nähtävissä.
Swamin kohtaamisen jälkeen selkeänä oivalluksena tuli ymmärrys siitä, kuinka taitavasti Heidi muokkasi harjoituksiaan länsimaisille sopivaan muotoon. Kokemuksen innoittamana jokunen suomalainen vieraili myöhemmin myös Intiassa swamin ashramissa.
Kurssi Ranskassa keväällä 2025
Heidin lopetettua kurssinsa Joogaopistolla ja Saint-Gildas-de-Rhuys’issa, syntyi tyhjiö ja toive jatkaa näitä antoisia seminaareja jossain muualla.
Monista yrityksistä huolimatta ei löytynyt sopivaa paikkaa, kunnes lähes 10 vuoden jälkeen seitsemän hengen suomalaisryhmä yhdessä Heidin kanssa päätyi yksityiskotiin Luberonin kukkuloille vain muutaman kymmenen kilometrin päähän Saint-Pierre-des-Canons’ista.
Siellä nautittiin kauniista luonnosta, iloisesta yhdessäolosta, yhdessä tekemisestä ja yhdessä joogaamisesta Heidin upean opetuksen kannattelemina.
Tässä sirpaleisessa, levottomassa maailmassa monien hälyisten joogasuuntien keskellä on tavattoman hyvä asettua yksinkertaiseen, vahvaan fyysiseen harjoitukseen, rauhaan ja hiljaisuuteen.
Heidi ei enää matkusta kauaksi kotoaan. Muutama hänen pitkäaikainen oppilaansa on kuitenkin jo vuosia ohjannut opistolla.
Kirjoittajista: Kerttu Kelomaa-Sulonen on lääkäri, Jooganopettaja-SJL-kouluttaja ja Marja Vanhala, Jooganopettaja-SJL-kouluttaja.