Gérard Blitzin välittämän joogan opetus on jättänyt merkittävän jäljen SJL-joogaan. Hän oli useita kertoja opettamassa Joogaopistolla 1980-luvulla, ja opetus on jatkunut hänen oppilaidensa välittämänä.
Gérard Blitz (1912–1990) syntyi belgianjuutalaiseen perheeseen. Hän työskenteli perheensä jalokiviliikkeessä sotavuosiin saakka. Nuorena Gérard oli hyvin kiinnostunut urheilusta. Uimarina hän oli kansallista huipputasoa edustaen monesti kotimaataan Belgiaa.
Toisen maailmansodan aikana hän joutui juutalaisen syntyperänsä vuoksi vaikeuksiin. Hänet pidätettiin kuljetettavaksi tuhoamisleirille Saksaan. Ranskan rajalla Gérard kuitenkin pääsi pakenemaan junasta. Hän toimi koko sodan ajan Ranskan maanalaisessa vastarintaliikkeessä.
Rauhan tultua Gérard Blitz ei palannut Belgiaan eikä entiseen työhönsä jalokivialalla. Hän päätti omistaa elämänsä sille, että tavalliset ihmiset sodan kokeneissa maissa voisivat kohdata ja tutustua toisiinsa. Hän alkoi järjestää ryhmämatkoja naapurimaihin. Hotelleja ei ollut, niinpä hän organisoi ensin matkalle lähtijät valmistamaan itselleen teltat.
Gérardin johtama ranskalaisryhmä vieraili Helsingin olympialaisissakin 1952. Ryhmä majoittui Seurasaareen tekemissään teltoissa. Telttojen teko sai pian teolliset mitat, siitä kasvoi Ranskan suurin yritys alallaan. Ryhmämatkailusta tuli myös valtava menestys. Tästä kasvoi Club Méditerranée, maailman suurimpiin kuuluva hotelliketju, jolla on yli 200 suurta hotellia eri maanosissa. Yrityksessä oli jo 1980 yli 10 000 työntekijää.
Henkinen koti ja opettajan kohtaaminen
Buddhalaisuus oli Gérard Blitzin henkinen koti. Hänet oli initioitu korkeimpaan Tiibetin buddhalaiseen veljeskuntaan. Japanilainen zen-munkki Daisen Deshimaru oli Gérardin läheinen ystävä. Daisen auttoi Gérardia löytämään zenin spontaanisuuden.
Henkisen tien kulkijana Gérardista tuli myös Krishnamurtin läheinen ystävä ja työtoveri. Hän oli vastuussa Krishnamurti-koulujen perustamisesta eri puolille maailmaa.
Eräällä koulun perustamismatkalla Intiassa Gérard kuuli Madrasissa asuvasta hyvästä jooganopettajasta Krishnamacharyasta. Tavoistaan poiketen ja intuitioonsa luottaen hän päätti pyrkiä tapaamaan tätä maineikasta opettajaa. Opettaja-oppilassuhteen syntyminen noudatti ikivanhaa joogaperinnettä.
Krishnamacharya torjui Gérardin istuttamalla häntä kahtena ensimmäisenä tapaamiskertana kolme tuntia odotushuoneessa. Vasta kun Gérard oli osoittanut sinnikkyytensä, Krishnamacharya hyväksyi hänet oppilaakseen. Näin syntyi vuosikymmeniä kestänyt yhteistyö ja elinikäinen ystävyys.
Gérardin jooga oli hyvin urheilullista, kun hän tapasi Krishnamacharyan. Hän teki vaikeita asanasarjoja nopeasti toinen toisensa perään. Krishnamacharya ohjasi kuitenkin hänet tekemään yksinkertaisia harjoitusliikkeitä keskittyneesti ja luonnollisen hengityksen rytmissä. Pian Gérard ymmärsi löytäneensä aarteen. Nyt hän alkoi kehittää omaa lähestymistapaansa.
Hän yhdisti zenin spontaanisuuden hathajoogan yksinkertaisimpiin harjoitusliikkeisiin. Tällä tavoin tuli mahdolliseksi käyttää asanaa mielen väkivallattomaan tyynnyttämiseen. Gérard tapasi sanoa: ”Jooga on keino parempaan olemisen laatuun, joogan tila tulee esiin, kun mieli on levossa. Asana saa mielen harhailun päättymään itsestään. Mieli on kuin kameli: kun kamelin jalat sidotaan, se alkaa potkia, kun kameli saa olla vapaana, se asettuu makuulle.”
Patanjalin Joogasutra oli Gérardin suuri innoittaja. Hänen sutratulkintansa perustuivat laajaan psykologian ja neuropsykologian tuntemiseen. Gérard korosti, että joogan harjoitus ei ole sidoksissa mihinkään kulttuuriin erityisesti. Alkuperältään jooga on tietysti Intiasta, mutta nykyään se on myös länsimaissa hyvin tunnettu ja täällä nyt erityisesti kehittyvä.
Myös Krishnamacharya oli sitä mieltä, että jooga on tullut länteen pelastuakseen ja kehittyäkseen. Jooga ei Gérardin mukaan ole kytköksissä mihinkään metodiin tai tekniikkaan. Olemisen tila ei voi olla liittynyt niihin. Joogan tila on mahdollista vain elää ja kokea.
Euroopan Joogaunionin perustaja
Gérard näki myös Eurooppaan kotiutuneiden joogasuuntausten yhteistyökyvyttömyyden. Hän halusi, että ne kaikki kohtaisivat ja jakaisivat löytönsä toisiaan arvostavassa hengessä. Tämän pyrkimyksen tuloksena syntyi Euroopan Joogaunioni 1973. Samana vuonna Gérardin unelma kohtaamisesta toteutui, järjestettiin ensimmäinen Zinalin seminaari.
Zinal on pieni sveitsiläinen alppikylä, jossa on Club Méditerranéen hotelli. Tästä kylästä ja hotellista on vuosien myötä tullut tärkeä kohtaamispaikka koko maailman joogajärjestöille ja jooganharrastajille.
Tämän vuoden elokuun lopussa Zinalissa järjestettiin jo 28. seminaari. Osallistujia on parhaimmillaan Gérardin vielä eläessä ollut yli 500 noin 45:stä eri kansallisuudesta.
Zinalissa ovat vierailleet kaikki aikamme tunnetuimmat intialaiset joogan asiantuntijat sekä länsimaiset joogan tutkijat ja opettajat. Siitä on vuosien myötä tullut todellinen joogan näyteikkuna, josta vaivatta ja nopeasti on mahdollista saada käsitys siitä, mitä joogamaailmassa tapahtuu.
Yhteydet Suomen joogatyöhön
Tapasin Gérard Blitzin Sveitsin Zinalissa 1979. Ensi tapaaminen vaikutti minuun voimakkaasti. Gérardista säteili voimakas empaattinen läsnäolo. Hänen lähellään oli hyvä olla. Mihin tahansa hän meni, hänestä tuli heti seuran keskipiste. Kutsuin hänet Suomeen. Tiukan ohjelman vuoksi hän vieraili Joogaopistolla ensimmäisen kerran vasta kesällä 1982.
Gérard mieltyi suuresti suomalaisiin jooganharrastajiin ja Joogaopistoon. Hän arvosti joogatyömme laatua ja mittavaa palkattoman vapaaehtoistyön määrää toiminnassamme. Kerran hänen vierailunsa aikana Joogaopistolle saapui nuori suomalainen jooganohjaaja kysymään neuvoa, mihin hänen tulisi Intiassa mennä oppiakseen todellista joogaa. Gérard vastasi: ”Jos et opi joogaa täällä Suomen Joogaopistolla, et opi sitä missään.”
Gérard vieraili Suomessa vuosittain kuolemaansa saakka. Hän toi aina mukanaan lähimpiä oppilaitaan. Carla Sgroi, Heidi Staben, Fernande Valentini sekä Renata ja Moiz Palaci ovat jatkaneet Gérardin täällä aloittamaa työtä vuosien ajan.
Tämän työn tuloksena on joogan opetus meillä saavuttanut pysyvästi korkean laadun. Suomen Joogaliittoa ja Joogaopistoa arvostetaan Euroopan joogapiireissä.
Gérard Blitz opettajana
Gérard ei koskaan halunnut asettua oppilaidensa yläpuolelle. Hän piti erityisesti joogan opettamisesta vasta-alkajille. Joogaa pitempään harrastaneita hän ohjasi hienovaraisesti. Hän auttoi oppilaitaan itse luopumaan väärästä tavasta harjoitella ja tulkita joogafilosofian keskeisiä viestejä.
Hän oli hyvä esimerkki omasta opetuksestaan. Jooga ei ole päämäärä, jooga on keino, jota oikein soveltamalla löydämme sen tehtävän, jota elämä itse meille tarjoaa. Jooga ei vie meitä poispäin elämästä, se vie meitä kohti elämää.
Kaikki yritykset, joihin Gérard elämänsä aikana ryhtyi, onnistuivat, ja työ kantoi hedelmää. Hän toteutti elämäntyöllään joogan perimmäistä tavoitetta – yhteyttä. Hän tarjosi Club Méditerranéen avulla mahdollisuuden miljoonille ihmisille tutustua vieraisiin maihin ja niiden ihmisiin. Eri tavoin joogaa opettavia koulukuntia Gérard kutsui avoimeen vuorovaikutukseen, kokemusten vaihtoon ja oppimaan toinen toisilta.
Halutessaan Gérard olisi voinut elää elämänsä lopun ylellisyydessä. Hän valitsi kuitenkin toisin. Hän luopui Club Méditerranéen johtamisesta ja omisti kaiken aikansa Euroopan Joogaunionin kehittämiselle. Elämänsä viimeiset kuukaudet hän omisti lähimmille oppilailleen kutsuen jokaisen heistä kotiinsa. Tuon tapaamisen aikana hän hyvästeli heidät ja valmensi heidät jatkamaan itsenäisesti tiellä, jonka hän oli heille avannut.
Tämä Arvo Tavin artikkeli Gérard Blitzistä on julkaistu Suomen Joogalehdessä 3/2001. Arvo Tavi kuului Gérard Blitzin henkilökohtaisiin oppilaisiin.