Näin opettaa Gérard Blitz.
Maire Paarmo esittelee Gérard Blitzin opetuksen keskeisiä periaatteita. Juttu on julkaistu Suomen Joogalehdessä 3/1986. Väliotsikot ovat toimituksen.
Teksti: Maire Paarmo
Euroopan kansallisten joogaliittojen unionin (UEFNY:n) pitkäaikainen pääsihteeri Gérard Blitz on oppilaineen pitänyt suomalaisille jooganohjaajille seminaareja Saarijärvellä ja Zinalissa, Sveitsissä, kesästä 1982 lähtien. Blitz on opiskellut joogaa lähes 30 vuotta madrasilaisen Krishnamacharyan opetuksessa ja on siihen hyvin syvällisesti perehtynyt. Hän on itse elävä esimerkki opetuksistaan ja niiden vaikutuksista.
Tämän tekstin tarkoitus on yrittää esittää hänen opetuksensa keskeisiä periaatteita sillä tavoin kuin viiden kesän ja syksyn seminaareissa olen pystynyt asioita omaksumaan.
Harjoituksella täytyy olla tietty suunta
Opetuksella, samoin kuin harjoituksellakin, täytyy olla tietty suunta. Gérard Blitz seuraa opetuksessaan klassisen joogan perusteoksen, Patanjalin Joogasutran, ohjeita. Kirjan lyhyet, aforisminomaiset ohjeet ovat tulkittavissa monella tavoin, ja teoksesta onkin ilmestynyt monia erilaisia kommentaareja. Gérard Blitz on tutkinut sutratekstejä ja on laatinut yhdessä sanskritin kielen asiantuntijan professori Jean Varennen kanssa oppilailleen opetuskirjeet, joita parhaillaan käännetään suomeksi.
Gérard Blitzin opetukseen kuuluu olennaisesti jatkuvuus. Hän opettaa samaa ryhmää vuodesta toiseen, 5–8 vuotta, joten hän pystyy syventämään opetustaan ja seuraamaan oppilaansa kehitystä. Opetus on spiraalimaista, niin että samoja asioita käsitellään yhä uudelleen, mutta joka kerta mennään syvemmälle.
Periaate on täsmälleen sama, jota käytetään asanaharjoituksessakin: edetään reuna-alueilta, periferiasta, kohti keskustaa. Tällainen opetus painaa asiat vähitellen mieleen, ja jos ensimmäisellä tai toisella kerralla ei ole vielä jotain asiaa tajunnut, se varmasti aukenee jossakin vaiheessa.
Joogatunnilla painottuu se seikka, että jooga ei ole muoto, jota oppilas kopioi ohjaajaa matkimalla, vaan se on tila. Hyvä jooganharjoittaja ei siis ole se, joka tekee taidokkaasti monimutkaisia asentoja mieli harhaillen, vaan se, joka harjoituksen aikana on tasapainoisessa ja rauhallisessa olotilassa ja täysin tietoisena.
Jooga on yhteyden, ykseyden tila, jossa ihminen on yhteydessä kaikkeen. Tämä tila on hyvin konkreettinen kokemus, ja siksi sitä on vaikea sanoin tulkita ja välittää toiselle. Jokainen kokee sen omalla tavallaan, sillä se on yksilöllinen kokemus. Ohjaaja ei voi sitä siirtää oppilaalleen, mutta hän voi luoda harjoituksessa olosuhteet, niin että ohjattavat voivat itse löytää tämän tilan.
Joogassa jokaisen onkin työskenneltävä itse, ja jokainen on myös vastuussa harjoituksestaan. Kun työskentely on tietoista, eri yksilöiden välillä on eroja, esimerkiksi jokainen työskentelee oman hengitysrytminsä mukaan ja päättää itse, montako kertaa tekee liikesarjan. Tällainen itsenäinen työskentely antaa valmiuden yksin työskentelyyn kotona; se tuntuu erikoisen hyvin soveltuvan suomalaiseen luonteenlaatuun.
Keino joogan ykseyden tilan löytämiseksi on hathajooga, jossa kokeminen tapahtuu kehon tasolla. Se johtaa toiseen keinoon, pranayamaan, joka on tietoisuutta hengityksen tasolla, ja siitä päädytään dhyanaan, tietoisuuteen mielen tasolla.
Kaiken perusta on asana
Kaiken lähtökohta ja perusta on asana. Se on tärkeä yhtä hyvin vasta-alkajalle kuin pitkälle edistyneellekin. Asana pitää kehon kunnossa, ja juuri asanan avulla harjoituksessa siirrytään rauhan ja tasapainon tilaan. Tietoisuus on tärkeää kaikessa mitä teemme, myös asanaharjoituksessa.
Ensimmäiseksi alamme oppia tietoisuutta omasta kehostamme. Dhyana, meditaatio, on parhaimmillaan mukana jo asanaharjoituksessa. Aistit lakkaavat ottamasta vastaan ulkomaailman ärsykkeitä, tietoisuus kääntyy sisäänpäin ja keskittyy vain yhteen asiaan. Tällöin hengityksellä on taipumus hiljetä ja hidastua ja liu’umme itsestään meditaation tilaan.
Blitz nimittää asanaksi ainoastaan staattista asentoa, jossa viivytään ja jossa on hyvä olla. Asento-nimeä käytetään dynaamisista liikkeistä.
Koska asanan tarkoitus on viedä tietoisuuden tilaan, ovat yksinkertaiset, helpot asennot parempia kuin monimutkaiset, vaikeat, sillä niiden suorittamiseen tarvittava ponnistus hajottaa tietoisuutta. Kun vasta-alkajan vaiheesta on päästy, voi työskennellä samojen asentojen kanssa ja mennä niissä jatkuvasti syvemmälle ja aina oppia niistä uutta. Ero vasta-alkajan ja kauan jooganneen välillä onkin juuri tietoisuuden tasossa, sanoo Gérard Blitz.
Jotta harjoitus onnistuisi, sitä on valmisteltava huolellisesti. On luovuttava siitä, mikä oli ennen harjoitusta, on rentouduttava, hengitettävä, meditoitava, rukoiltava. Harjoituksen taso riippuu juuri valmistautumisesta: jos on valmistautunut hyvin, on harjoituskin hyvä, mutta myös toisin päin.
Keho tarvitsee aikaa
Kuten aikaisemmin mainitsin, harjoituksessa edetään äärialueilta keskustaan, joka kehon tasolla tarkoittaa selkärankaa. Koko harjoituksen ajan otetaan huomioon tämä herkkä osa ja suojellaan sitä. Sitä varten on olemassa säätelykeinoja, joita jokainen käyttää oman kehonsa rakenteen mukaan.
Esimerkiksi eteentaivutuksessa (Uttanasana) taivutetaan hiukan polvia selän suojelemiseksi, seisten tehdyssä kierrossa säädetään lantion avulla liikettä yms. Juuri näissä säätelykeinoissa painottuu jooganharjoittajan oma vastuu tekemisistään.
Asanaa tehtäessä on tärkeä merkitys painovoimalla. Liikkeissä otetaan huomioon tasapainoakseli, joka on asennon keskipiste. Jos sitä ei kunnioiteta, asento saattaa tuottaa ikäviä seurauksia. Jos esimerkiksi Viparitassa (puolihartiaseisonta) akseli ei ole oikea, käsille tulee liikaa painoa ja niska rasittuu.
Harjoituksessa, samoin kuin kaikessa joogaan liittyvässä, edetään asteittaisesti, progressiivisesti. Edetään lähtökohdasta lämmittelyyn ja valmistavien asentojen avulla harjoituksen tärkeintä asanaa, tavoiteasanaa kohti ja palataan taas vähitellen lähtökohtaan. Jokainen liike on samalla vastaliike edelliselle ja valmistelua seuraavaa varten. Vastaliikkeillä onkin tärkeä merkitys; jooga muodostuu vastakohdista, jotka saavat aikaan tasapainon.
Saman liikkeen kanssa voi työskennellä dynaamisesti pitkäänkin, mutta jotta harjoituksesta ei tulisi mekaanista – joogassahan pyritään eroon mielen mekanismeista – pidetään taukoja ja otetaan aina yhteys omaan luonnolliseen hengitykseen. Hengitys ja liike ovat yhtä, ja liike tapahtuu hengityksen rytmissä.
Ennen liikkeen aloittamista odotetaan, kunnes kehon hidas oma rytmi on valmis tulemaanhengitykseen mukaan. Tehdään välihengityksiä, ja kolmen liikkeen sarjan jälkeen pysähdytään, ennen kuin aloitetaan uudelleen. Tällä tavalla tietoisuus koko ajan säilyy. Mieli on nopea, ja ihminen reagoi helposti sen mukaan, mutta keho tarvitsee aikaa. Tätä Blitz painottaa toistuvasti.
Hengitys hiljenee itsekseen
Hengitys on Gérard Blitzin opetuksessa tärkeällä sijalla. Kun liikkeet on tehty oman luonnollisen hengityksen rytmissä, kehoa kuunnellen ja on lopulta löydetty asana, silloin hengitys pyrkii itsekseen hiljenemään. Löytyy liikkumattomuuden tila, asana, ja tällöin ajatuksetkin hiljenevät ja niiden väliin tulee yhä pitempiä taukoja, jotka tarkoittavat meditaation tilaa. Näin meditaatio löytyy itsestään asanan ja pranayaman avulla.
Gérard Blitzin mukaan pranayama-tekniikkoja käytetään vasta silloin, kun on päästy yhteyteen ilmavirran kanssa. Asanan jälkeen tekee mieli nousta istuma-asentoon hengittämään. Keuhkoja ei täytetä eikä tyhjennetä kokonaan, vaan hengitys on tietoista, hiljaista.
Tällainen pranayama on uusi, ihmeellinen kokemus. Ymmärtää, mitä intialaiset joogit tarkoittivat ohjeellaan, että vuorosierainhengityksessä ei nenän alle asetettu untuva saisi värähtääkään harjoituksen aikana.
Kun harjoituksen aikana säilyttää koko ajan tietoisen tilan, harjoituksesta tulee yhtenäinen virta. Sen aikana ei tarvitse aukaista silmiä, niin ettei häiriinny, ja tämän takia harjoitusohjelma selostetaan kokonaisuudessaan ennen harjoitusta ja näytetään samalla uudet asennot. Sen jälkeen Gérard Blitz opastaa sanallisesti varsin tarkkaan. Ohjaukseen liittyy myös henkilökohtaista opetusta, niin että väärin tehtyä asentoa voidaan varovasti käydä korjaamassa.
Harjoituksen tärkein osa on tasapaino. Niinpä avausasennon jälkeen tehdään sulkeva asento. taaksetaivutuksen jälkeen eteentaivutus ja aktiivisen vaiheen jälkeen on passiivinen vaihe, toiminnan jälkeen vastaanottaminen. Koska harjoituksen aikana on tarkoitus säilyttää tietoisuuden tila, ei painopistettä vaihdeta usein, vaan annetaan kehon työskennellä samassa asennossa.
Tämä tarkoittaa sitä, että seisoma-asennot tehdään peräkkäin, selinmakuuasennot peräkkäin jne. Rentoutuminen tapahtuu aina siinä asennossa, missä on työskennelty, sillä rentoutua voi yhtä hyvin maaten, seisten kuin istuenkin. Ennen painopisteen vaihtamista, uuteen asentotyyppiin siirtymistä, annetaan verenkierron tasoittua ja kehon tottua.
Opetuksessa luonteenomaista on vapaus
Opetuksen luonteenomaisimpia piirteitä on vapaus. Jokainen ihminen on erilainen, mutta myös sama ihminen lähtee eri päivinä eri tilanteesta. Sen takia ei pidä luoda mitään metodeja, vaan harjoitus uudistuu päivittäin. Tällä tavoin säilytetään sisäinen vapaus, jossa ollaan avoimia muutokselle.
Kun olemme suunnitelleet ohjelman ennakolta ja harjoituksen aikana tunnemme, että meidän onkin tehtävä jotain muuta, on hyvä kuunnella kehon sisäistä viisautta, koska tietoisuuden tilassa sisäinen viisautemme ilmaisee, millaista asentoa keho tarvitsee.
Oikea asenne joogan harjoittamisessa on Blitzin mukaan avoimuus. Tässäkin asiassa vältetään mekaanisuutta ja takertumista entiseen. Teemme työtä työn itsensä vuoksi, emme tuloksia tavoitellaksemme. Opettelemme ottamaan vastaan, samalla tavalla kuin opettelemme luopumaan ennen harjoitusta. Harjoituksessa aina ensin toimimme, sitten otamme vastaan.
Myös nöyryys ja kärsivällisyys ovat tärkeitä asenteita. Harjoittelun pitäisi olla sitkeää, säännöllistä eikä pitäisi vertailla itseä toisiin. Varsinkin ohjaajalle nöyryys on tärkeä ominaisuus: hänen pitäisi lähteä ohjattavien tasolta, ei tuoda esille sitä, mitä hän itse osaa.
Kun tietoinen tila siirtyy arkeen, asiat alkavat sujua
Kun jooganharjoittaja on omalla matollaan oppinut löytämään tietoisuuden tilan, olisi tärkeää, että hän pystyisi siirtämään tämän tilan omaan jokapäiväiseen elämäänsä. Jooga on väline, keino, päämäärä on elämä.
Kun tietoinen, meditatiivinen tila siirtyy arkielämään, silloin asiat alkavat sujua. Ihminen työskentelee omasta sisäisestä itsestään käsin. Hän oppii tekemään oikeat asiat oikeaan aikaan ja löytää oikeat sanat, sanoo Blitz.
Joogan tehtävä onkin muuttaa ihmistä niin, että hän ei vain kerää joogatietoa itselleen. Hänestä tulee avoimempi, luovempi, hän tiedostaa yhteyden kaikkien ihmisten välillä ja oppii suhtautumaan suvaitsevasti ja rakastavasti toisiin ihmisiin. Hän ei tavoittele itselleen mitään, vaan haluaa jakaa toisillekin sen kokemuksen, jonka hän on saanut. Gérard Blitz lainaa mielellään Patanjalin sutraa II:37: ”Kun ottamisen halu häviää, ilmestyvät jalokivet näkyviin.”
Gérard Blitz
Gérard Blitz (1912–1990) on Euroopan Joogaunionin perustaja ja hän on vaikuttanut vahvasti Suomen Joogaliiton opettaman joogan sisältöön. Lisää Blitzin ajatuksia voi lukea Suomen Joogaliiton julkaisemasta kirjasta Jooga. Tienviittoja. Gérard Blitzin opetuksen perintö -kurssi järjestetään Joogaopistolla 25.–28.8.2022.