Kun elämäntyönä oli oma tilitoimisto ja harrastuksena ovat kirjoneuleet ja kymmenien tuhansien pistojen ristipistotyöt valkoiselle kankaalle voisi äkkiä ajatella, että kärsivällisyys on osa Jooganopettaja SJL® Tuula Hartikaisen luonnetta. Joogaliiton taloudentarkastajana Tuula jakaa numero-osaamistaan jo viidettä vuotta.
Tuula Hartikainen tunnistetaan kylillä usein pitkästä letistään. Kun Tuula seisoo, vaaleat hiukset yltävät avattuna sormenpäihin. Kuusitoista vuotta sitten hänellä oli huolella leikattu polkkatukka, jonka mahongin sävy oli peräisin purkista.
– Yhtenä iltana olin väsyneenä menossa saunaan. Minulla oli jo värituubi avattuna, kun päätin, että nyt saa värjääminen ja jatkuva leikkaaminen riittää.
Tuulan lapsuusperheessä sisaruksilla oli isot ikäerot. Kun vanhemmat 1959 ostivat Lapinlahdelta siirtolaisperheeltä pienen maatilan, vain Tuula muutti vanhempiensa mukana. Kuudesta sisaresta on elossa enää kaksi.
Isä oli viikot poissa metsätyönjohtajana Saastamoinen Oy:llä, joten vastuu tilasta jäi käytännössä äidille. Tuulankin piti tehdä kotona kaikenlaista, siivota ja laittaa ruokaa, kitkeä ja kiskoa maitotonkkaa laiturille. Paikasta tuli kuitenkin niin rakas, että vuonna 1995 hän lunasti talon itselleen. Vuonna 2012 Tuula muutti Iisalmesta pysyvästi Lapinlahdelle asumaan. Maallemuutto sopi myös uudelle puolisolle Risto Korhoselle.
Nuorena Tuula haaveili käsityönopettajan ammatista. Käsitöitä, joihin suvussa on taipumus, hän teki jo pikkulikkana. Olohuoneen seinällä olevan isokokoisen ryijyn nimeltä Elämänpuu Tuula teki rippikouluikäisenä tuvan pöydällä. Oman käden jälkeä ovat verhot ja kalalangasta virkatut sängynpeitotkin.
Ammatinvalinnassa oli kuitenkin yksi mutta. Äiti ei halunnut päästää nuorimmaistaan Hämeenlinnaan asti opiskelemaan, vaan ehdotti kauppaopistoa. Niin Tuula lähti Iisalmeen opiskelemaan.
Merkonomin ammatti kantoi lopulta pitkälle. Vuonna 1993 laman jälkimainingeissa Tuula perusti oman yrityksen, Tilitoimisto Tuula Suorsan. – Joku kysyi, että kuinka uskallat tällaiseen aikaan. Vastasin vain, että ai jaa.
Joogan Tuula aloitti pari vuotta myöhemmin. Sitä ennen hän oli käynyt täpötäysillä aerobic-tunneilla, joilla heiluvia käsiä ja jalkoja piti väistellä ”jottei saisi turpaansa”.
Ensimmäinen jooganopettaja oli Aila Laukkanen.
– Ensimmäiset kerrat ihmettelin, että mitä tämä jooga oikein on, kun ei hypitä eikä huidota eikä ole kiire. Alkuun Tuula kävi joogassa kerran viikossa. Tiheänpään ei olisi ehtinytkään, sillä perheen nuorimmat lapset olivat vielä pieniä ja mies reissuhommissa.
Yrittäjästä jooganopettajaksi
Tilitoimisto vakiinnutti asemansa, ja Tuula jatkoi yrittäjänä vuoteen 2016. Eläkkeelle siirtyminen kävi luonnostaan, kun kahdessa eri tilitoimistossa työskennelleet nainen ja mies ilmaisivat kiinnostuksensa jatkaa hänen yritystään. Tuula oli jo miettinyt luopumista, joten asiakkaiden siirtämisestä päästiin pian sopimukseen.
Mitä tehdä eläkkeellä, oli Tuulalla jo tiedossa.
– Toukokuussa 2015 olin kurssilla Joogaopistolla ja kysyin kaimalta Tuula Siroselta, milloin alkaa seuraava opettajakoulutus. Laitoin paperit sisään ja aloitin P-ykkösen tammikuussa 2016.
Omana jooganopettajana tuohon aikaan oli Hillevi Kärkkäinen. Hän lupasi lopettaa omat tuntinsa Lapinlahdella heti, kun Tuula aloittaisi opettajakoulutuksen.
Jo ensimmäisenä opiskeluvuonna Kaskikuusen kansalaisopiston rehtori Marko Komulainen tarjosi sijaisuutta Varpaisjärvellä. Tuula empi, mutta rehtori kannusti, että jostainhan sitä on aloitettava. Ensimmäisen tunnin lopussa oppilaat totesivat, että sijainen olisi tervetullut jatkamaan heidän kanssaan.
Pian Tuula alkoi ohjata myös Martikkalassa ja Sonkajärvellä, ja muutaman vuoden kuluttua Iisalmen kaupungilla.
Menetyksiä ja kiitollisuutta
Maaseudulla kansalaisopistojen jooganopettajat kiitävät autoillaan kymmeniä, ellei satoja kilometrejä kelissä kuin kelissä katuvalojen ulottumattomissa kouluille ja seurojentaloille ohjaamaan. Tuulalla pisin työmatka Sonkajärvelle oli yhteen suuntaan 50 kilometriä.
Aina perille ei pääse, kuten Tuulalle kävi maaliskuussa 2019.
– Keli oli hirveä, kun ajoin kohti Martikkalaa. Yhtäkkiä auto oli katollaan penkalla ja minä roikuin turvavöissä. Sain kaiveltua kännykän toppatakin taskusta ja soitin 112:een. Heti perään soitin rehtorille, että arvaa missä olen. Vakuutin hänelle, että ambulanssi on tulossa. Ryhmäviesti ”jooga on peruttu” napsahti kännykkään saman tien.
Auto jouduttiin tukemaan liinoilla, jotta Tuula saatiin turvallisesti ulos. Vasen olkapää vaurioitui niin, että opetukset olivat siltä keväältä ohi. Toipilas viestitti rehtorille, että opettaa jatkossa enää paikoissa, jotka ovat ison tien varrella.
Elämä ei päästänyt muutenkaan helpolla, sillä vuosikymmenen molemmin puolin Tuula menetti kolme läheistä omaistaan. Viimeisiä hetkiä jaettiin yhdessä, käytiin kauppareissut ja labrat, oltiin sairasvuoteen äärellä, itkettiin ja naurettiin. Vaikka surua ammennettiin korvolla, päällimmäiseksi jäi kiitollisuus.
– Ehkä jooga on antanut minulle myös myötäelämisen kykyä, Tuula pohtii.
”Pikkuisen lissee hommoo”
Iisalmen kaupungilla asiakas voi ostaa kausikortin, jolla on mahdollista osallistua erilaisille liikuntatunneille, myös joogaan. Lähes jokaiselle Tuulan tunnille tulee yksi tai kaksi asiakasta, jotka eivät ole ennen jooganneet. Jotkut käyvät vain kokeilemassa, jotkut tulevat uudelleen.
– Jokainen valitsee oman lajinsa. Ensikertalaiset on kuitenkin huomioitava eri tavalla ohjauksessa.
Jooganopettajaksi SJL® Tuula Hartikainen valmistui vuonna 2021. Oppilailleen hän haluaa antaa hengityksen ja liikkeen rytmin sekä ymmärryksen asteittaisuudesta ja painovoimasta niin, että jooga ei olisi vain fyysinen harjoitus, vaan johtaisi rauhaan ja hiljentymiseen. Hän pyrkii sanallistamaan harjoituksen niin tarkasti, että matolla jokainen tavoittaa idean.
– Jos huomaan, että joku on ihan harhateillä, sanallistan uudelleen.
Kun taloudentarkastajana Joogaliitossa toiminut Lea Tikkanen jätti tehtävänsä, syventävissä opinnoissa Tuulaa opettanut Minna Lahdenperä kysyi haluaisiko Tuula jatkaa.
– Esittelin ensimmäisen kerran Joogaliiton tilinpäätöksen vuodelta 2019 Talvipäivillä Ruissalossa. Koronan takia päivät pidettiin vasta syyskuussa 2020.
Neljästi vuodessa Tuula kurvaa Joogaopistolle tilien merkeissä. Jokainen tarkastuskertomus päättyy kannustavaan lauseeseen ”Viisaita päätöksiä myös tulevaisuuteen”.
– Pikkuisen lissee hommoo, Tuula Hartikainen toteaa Ylä-Savon joogayhdistyksen toimintaan ryhtymisestä vuonna 2015. Yhdistys kärvisteli monen kaltaisensa tapaan vapaaehtoispulasta. Tuula houkutteli ryhmistään jäseniä hallitukseen, ja nykyisin toiminta onkin varsin aktiivista. Tänä vuonna jäseniä on 44. Vuosittain tehdään retket keväällä ja syksyllä. Yhdistys vastaa myös kesäjoogista Iisalmessa. Tuula toimii kolmatta vuotta yhdistyksen puheenjohtajana.
Vielä ei ole tullut hetkeä, ettei huvita
Vaikka unelma käsityönopettajan ammatista jäi toteutumatta, käsillä tekeminen eri muodoissaan on kuulunut Tuulan elämään aina. Nuorena hän ompeli paljon, aina nahkatakkeja myöten.
Jossain vaiheessa tulivat villalangalla kirjotut kanavatyöt. Kun valmiiksi kankaalle painettu kuva alkoi kyllästyttää, Tuula alkoi tehdä valokuvista ristipistomallit värikoodeineen tietokoneohjelmalla. Valkoiselle kankaalle mouliné-langoilla ommellut taulut ovat yhtä tarkkoja kuin valokuvatkin, eloisampia vain. Joogan tuoma kärsivällisyys on saattanut olla tarpeen muotokuvissa, jotka Tuula kirjoi yksivuotiaille lapsenlapsilleen. Kumpaankin tauluun hän pisteli ristiin 60 000 pistoa.
Kirjoneulesukissa Tuula testaa ohjeita neulesuunnittelija Niina Laitiselle. Tuulan vapaaehtoistyönä kutomia villasukkia on myynnissä myös Joogaopistolla. Kotona sukkapareja on Ikea-kasseittain.
Joogaopistolla Tuula on tuttu myös ohjaajana. Usein hänen kursseillaan tehdään muutakin kuin joogataan. Alkavana vuonna tulossa on kolme avointa kurssia: maaliskuussa Talvinen neuleretriitti yhdessä Ritva Ylösen kanssa ja kesäkuussa Jooga ja luonto Anne Grönlundin parina. Lukuvuonna 2023–2024 Tuulalla on kolme ryhmää Iisalmen kaupungilla ja yksi Lapinlahdella kansalaisopistossa.
– Vielä ei ole tullut hetkeä, että ei huvita ohjata. Terveys ratkaisee, miten pitkään opetan ja käyn Joogaopistolla. Jos on haaveita, ja jaksaa, ei pidä ikinä sanoa, että on liian vanha, vuonna 1952 syntynyt jooganopettaja tuumaa.
Teksti: Irene Pakkanen
Suomen Joogalehti 4/2023